Asesuunnittelija Aimo Lahti oli sotamarsalkan luottojuoppo

 

Suomi-konepistoolista tuli yksi maailman maineikkaimmista konetuliaseista ja sitä on luonnehdittu talvisodan ihmeen osatekijäksi. Sitä valmistettiin Tikkakosken tehtaalla sodan loppuun mennessä lähes 80 000 kappaletta, joista neljännes myytiin ulkomaille. Lisäksi asetta valmistettiin lisenssillä Ruotsissa, Sveitsissä ja Tanskassa.

Särmikäs nero sortui oman pojan kuolemasta

Suomi-konepistoolistaan maailmankuuluksi asesuunnittelijaksi noussut Aimo Lahti oli ristiriitainen persoona. Hän riitautui helposti työtoveriensa kanssa, räyhäsi kotonaan humalassa ja vietti loppuvuotensa liki täysin erossa elämäntyöstään, asesuunnittelusta.

Suomi-konepistoolista vuosimallia 1931 on kirjoitettuja sadoittain juttuja, ja sen isänä maailmanmaineeseen noussut Aimo Johannes Lahti nousee niissä aina pääosaan. Harvemmassa jutussa kuitenkaan mainitaan Aimo lahden pimeämpää puolta, joka osin vaikutti hänen uraansa puolustusvoimien palveluksessa, liikesuhteisiin ja perhe-elämäänkin.

Aimo Lahti. ( KUVA: SA-kuva)

Aimo Lahdesta on kirjoitettu yksi, melko kaunisteltu elämänkerta vuonna 1970, josta on myöhemmin tehty todenmukaisempi versio vuonna 2008.

”Kyllä hän asiansa hoitaa”

Sotilasuralla on tullut tavaksi juhlia ajoittain railakkaasti. Marski ei itsekään ollut vesilinjalla ja antoi luottomiestensa juopotella, jos se ei vaikuttanut heidän virka-asioidensa hoitoon. Mikkelin pääesikunnassa sotatoimia johtava päämajoitusmestari, kenraali Aksel F. Airo oli kova ryyppymies, jonka harrastus ei keskeytynyt edes sodan aikana. Yhden kerran marsalkka Mannerheim joutui kyselemään Airon juomaharrastuksesta, mutta nuhteet liittyivät ensisijaisesti siihen, ettei Airo ollut vastannut marskin yhteydenottopyyntöön. Sama tilanne oli kotirintamalla toimivalla asekonstruktööri Aimo Lahdella, joka joutui myös neuvottelemaan ja edustamaankenraalien ja upseerien kanssa. Usein pitkän kaavan mukaan vietetyt neuvottelut päättyivät runsaaseenkin alkoholin käyttöön.

Mannerheim toki tiesi Lahden heikkouden. Kun sotataloudesta vastaava kenraali Rudolf Waldén valitti Lahden ryyppäämisestä hänelle, vastasi Marski:

– Kyllä hän asiansa hoitaa, ei se meille kuulu, jos hän juo.

Kansakoulutaustalla maailmanmaineeseen

Aimo Lahti ei pitänyt koulunkäynnistä. Ankara opettaja oli omiaan vieroittamaan poikaa myös opintieltä. Vaatimattomat kotiolot, myöhemmin esiintyvä alemmuuden tunne kotitaustasta ja häpeä koulutustason alhaisuudesta johtivat Lahden aikuisiällä tavoittelemaan korvaavia elämyksiä tavoilla, jotka saivat aikaan alkoholi- ja rahaongelmia. Hotelli Torni oli Lahden suosiossa ja useita kaskuja kertookin asekonstruktööristä, jolle viina maistui ja mikään ei maksanut mitään sopivassa kunnossa.

Lahti lähti 13-vuotiaana Viialan lasitehtaalle töihin, kävi pyrkimässä Tampereellekin Tampellalle töihin, vaan ei kelvannut sinne. Kun hän myöhemmin asesuunnittelijana sai kehuja ja kiitosta tehtaan johdosta, kaivoi katkeroitunut Lahti esiin nuoruusajan nöyryttäävän työnhakureissunsa ja nälväisi siitä ylistyspuheen pitäjille.

Työ Aimo Lahtea pääkaupungin lisäksi myös ulkomaille. Matkat olivat joskus useammankin viikon kestäviä ja työasioiden lisäksi aikaa kului usein myös ravintoloissa. Lopullisesti Lahden juominen lähti käsistä vuonna 1944, kun hänen lentäjäpoikansa Olavi Lahti menetti lento-onnettomuudessa henkensä. Lahti nuorempi kuului ”Eka” Magnussonin hävittäjälaivueeseen, joka suoritti torjuntalentoja Utin kentältä. Lahden kone syöksyi maahan kohta lähdön jälkeen, ja rakastetun pojan kuolema sorti perheen äidin mielenterveyden ja ajoi isän rankkaan juopottelukierteeseen.

Lahti-Saloranta -jupakka

Lahti-Saloranta oli liian hyvä ase, joka ei kestänyt likaantumista tai pölyä. Sitä olisi pitänyt jatkuvasti puhdistaa, jotta sen erinomaiset ominaisuudet olisivat tulleet esiin.

Asevelvollisuutensa Aimo Lahti suoritti Keski-Suomen Rykmentissä. Jo nuorena herännyt kiinnostus aseisiin johti siihen, että hän suoritti aliupseerikurssin erikoisalanaan aseiden rakenne ja valmistus. Aseiden kanssa pääsi tekemisiin sekä armeijan että suojeluskunnan riveissä, ja töitä ja korjattavaa riitti ammatiksi asti.

Ensimmäisen aseensa, Berdan-kiväärin, Lahti oli ostanut jo 14-vuotiaana lasitehtaalta anasaitsemillaan rahoilla. Hän kävi usein tutustumassa aseisiin toijalalaisen aseseppä Juho Säterin luona tutkien erilaisten aseiden rakennetta ja kokoamista. Lahti kävi kysymässä neuvoja Säteriltä vielä vuosikymmeniä myöhemminkin omien asekehitelmiensä parantamiseksi.

Kesällä 1921 Aimo Lahdesta tuli Keski-Suomen Rykmentin  asemestari, jonka toimipaikka oli ensin Hämeenlinna ja myöhemmin Kouvola.

Rykmentin asepajalla Lahden tehtävänä oli korjata aseita ja  hän oli jo aiemmin tutustunut vapaussodan jälkeen Suomeen hankittuihin tanskalaiseen Bergmann-konepistooleihin. Ajatukset aseen kehittämisestä alkoivat kiertää Lahden päässä.

Ensimmäinen Lahden suunnittelema ase oli pikakivääri m-26, joka kantaa nimeä Lahti-Saloranta. Kapteeni Arvo Saloranta oli osaston päällikkö, ja hänen väitetään saaneen nimensä aseeseen lähinnä siksi; kehittelyn päätyön tehnyt Aimo Lahti oli käärmeissään ja osoitti mieltään. Arvaamattomuus, lyhytpinnaisuus ja raivokohtaukset aiheuttivat keksijälle tämän tästä ongelmia työpaikalla tämän tästä, ja ehkä juuri siksi Lahdelle ei myönnetty kunniamerkkejä tai arvonimiä, joita muut saivat vähemmilläkin ansioilla.

Suomi-konepistoolista maailmanmaineeseen

7,62 kk/41 (etutuella), Eli Lahden Sampo-konekivääri. ( KUVA: SA-kuva)

Usean vuoden aikana suunniteltu Suomi-konepistooli m-31, johon keksijä joutui panemaan omia ja lainavaroja,  takasi asesuunnittelijalle työrauhan ja aseman, jossa sai tehdä itsenäistä työtä. Harvemmin tunnettua on, että USA tarjoutui työllistämään Lahden ja tarjosi tälle jopa kolmen miljoonan dollarin palkkiota, jos hän muuttaisi jenkkilään. Isänmaallisuuttaan ja ehkä myös kielitaidottomuuttaan Lahti kieltäytyi tarjouksesta ja jatkoi työtään Suomessa.

Kuuluisimman luomuksensa, Suomi-kp:n lisäksi Lahti kehitteli muitakin, vähemmän tunnettuja asekonstruktioita. Niistä mainittakoon Lahti L-35 -sotilaspistooli, Lahti L-39-panssarintorjuntakivääri ja Sampo L-41 -konekivääri, Maxim-konekiväärin uusi versio m/32–33 sekä automaattinen jalkaväen yleisase AL-43, joka ei kuitenkaan tullut tuotantoon.

Tuunattu Lahti-Maxim_M_32-33.

Lahti kehitti myös ilmapuolustukseen7,62 ITKK 31 VKT -ilmatorjuntakonekiväärin ja 20 ITK 40 VKT -ilmatorjuntakanuunan.

Vaikka suurin osa Lahden aseista oli tehty sotilaskäyttöön, loi hän siviilipuolellekin aseen: 22 LR Suomen Leijona -kivääri, joka syntyi vuonna 1932. Sitä valmistettiin lähes 50 vuoden ajan. Suomen Toivo Mänttäri ampui aseella ensimmäisenä makuuasennon täydet 400 pistettäSveitsin Luzernissa vuonna 1939 MM-kisoissa, joka oli uusi ME-tulos. Sama tulos ammuttiin myös Suomen Leijonalla Helsingin olympialaisissa vuonna 1952, jolloin se oli uusi olympiaennätys.

LahtiM35-pistooli lienee aseneron toiseksi tunnetuin luomus.

Suunnittelijan pöydältä lähti kaikkiaan noin 60 erilaista asetta: kivääriä, pistoolia, konekivääriä ja tykkiä sekä erilaisia asevarusteita.

Syksyn 1944 välirauha ja venäläinen valvontakomissio päättivät Aimo Lahden työn puolustusvoimien asekehittäjänä. Hän oli kaksi vuotta lakkautuspalkalla, kunnes vuoden 1947 alusta hän alkoi saada kenraalimajurin palkan mukaista eläkettä. Lahti siirtyi siviilipuolelle keksijäksi; Hän perusti Jyväskylässä pajan, jossa suunnitteli erilaisia koneita, kuten putkikoneen Salaputki Oy:lle, lihapullakoneen Karjakunnalle ja sähköuunit Teijon tehtaille.

Ristiriitainen keksijänero kuoli vuonna 1970.

Antti Kauranne

Kuvatekstit:

Tie Suomi-konepistoolin syntymiseen ja sarjatuotantoon oli hankala. Aimo Lahti teki pitkään kehittämistyötä vapaa-aikanaan ja käytti siihen omia varojaan.  ( SA-kuva)

Suomi-konepistoolista tuli yksi maailman maineikkaimmista konetuliaseista ja sitä on luonnehdittu talvisodan ihmeen osatekijäksi. Sitä valmistettiin Tikkakosken tehtaalla sodan loppuun mennessä lähes 80 000 kappaletta, joista neljännes myytiin ulkomaille. Lisäksi asetta valmistettiin lisenssillä Ruotsissa, Sveitsissä ja Tanskassa.

Lahden suunnittelemia aseita olivat myös Lahti-pistooli, Maxim-32-konekivääri, IT-kanuun ja IT-konekivääri. Kaikki suunnitelmat eivät päässeet tuotantoon.

Lähteet Maire Vaajakallio/Gummerus 1970: Aimo Lahti–Asesuunnittelijana Suomessa,

Hyytinen, Timo: Suomi-konepistoolin tarina : näin syntyi maailman paras ase ja näin sitä käyttivät maailman parhaat taistelijat.

Palokangas, Markku:  Aimo Lahti, asesuunnittelun suuri suomalainen.

 

Mainokset