Itävaltalaiset ovat sekä pieniin että isoihin päin
Tammikuussa 2014 itävaltalais-amerikkalainen asetehdas Glock säväytti SHOT-asemessuilla. Järeillä komposiittirunkoisilla virka-aseillaan maailman johtavien merkkien joukkoon noussut tehdas esitteli sarjassaan toistaiseksi pienikokoisimman aseensa – Glock 42:n.
Puhetta lisäsi myös se seikka, että Glock markkinoi uutukaistaan nimenomaan naisille tarkoitettuna itsepuolustusaseena.
”Aseen hoikka muotoilu sopii jokaiseen käteen, ja erityisesti naisille tai pienikätisille se tarjoaa mukavan, ennen näkemättömän vaihtoehdon”, Yhdysvaltain Glock hehkuttaa tuotesivullaan.
Myös lyhyempi ja miedompi patruunavalinta eli .380 APC sopii heikkoraajaisemmille ampujille, sillä sen potku ja rekyyli eivät ole samaa luokkaa kuin samaa läpimittaa edustava tavallinen 9 x 19 -patruuna, joka tunnetaan myös nimillä 9mm Luger tai 9mm Para niiden asetyyppien mukaan, joihin se aikanaan kehitettiin.
Glock 42 on Glock joka suhteessa, yhtiön varajohtaja John Dorsey vakuutteli aseen debyyttimessuilla, ja kertoi siinä olevan kaikki samat varmistin- ja turvamekanismit kuin kaikissa muissakin Glockeissa.
Minimittoja joka suhteessa
Yhdysvalloissa luotetaan isoihin kaliipereihin ja suuriin aseisiin. Glockilla on mantereella suositussa kaliiperissa .45 omia malleja, ja jos niiden mittoja verrataan tammikuussa nähtyyn pienokaiseen, on ymmärrettävää, kuinka aseharrastajat ällistyivät tehtaan uudesta suuntauksesta ”pieniin päin”. Onnekkaasti tai suunnitellusti tehdas esitteli molemmat aseet, eli .45 Glock 41 Gen 4:n ja Glock 42:n samassa tilaisuudessa, joten niiden ominaisuuksia voi hyvin verrata keskenään.
Glock 42:n kokonaisuuspituus on 151 milliä ( Glock 41 gen4 .45 Auto 226 mm), leveys 24 milliä ( 41 gen 4 32,5 mm) ja sen paino on tyhjänä 350 grammaa ( 41gen4 765 grammaa) ja ladattuna 407 g( 41gen4 1020 g). Osa painoerosta selittyy tietenkin myös aseen patruunamäärällä; Glock 42:n lippaaseen menee kuusi patruunaa, kun taas G41 Gen4:n lipasi imaisee liki tuoplasti eli 13 patruunaa.
Mainittakoon, että piilotettavien irtsepuolustusaseiden maineikas isä, niin ikään lyhyttä ”ysiä” syönyt ja jaellut Walther PPK ( 1929 → ) oli pituudeltaan sekin 194-millinen ja painoi tyhjänä 682 grammaa,ja lippaaseen meni 8 ( 7,65mmm) tai 7 ( 9 mm ) patruunaa. Eli taskuaseeksi Glock 42 on todella pienikokoinen ja kevyt ase.
Johtaja John Dorseyn lause ”Glock joka suhteessa” toteutuu kyllä myös osiltaan: liipaisimen vetovastus on molemmissa Glockeissa 25 N eli noin 2,5 kiloa ja liipaisimen vetomatka 12,5 milliä.
Se, mikä jättää jytypaukkujen ystävät kylmäksi .380-aseen kohdalla on sen patruunan vaatimaton iskukyky.
Mikä ihmeen .380 Auto?
.380 ACP on vanhempi patruuna kuin usein kuvitellaan. Sen kehitti John Browning jo vuonnna 1908, ja sitä on käytetty ehkä kuuluisimmassa aseessa Walther PPK:ssa, poliisiaseessa, jonka ”K”-kirjain tarkoittaa lyhyttä ( kurtz) ja siis helpommin piilotettavaa asetta. Luodin läpimitta on 9 milliä, kun taas patruunan kokonaismitta on 25 milliä. Jenkkilän .380 Auto tunnetaan mös useilla muilla nimillä, joilla viitataan sen lyhyyteen: .380 Auto, 9mm Browning, 9mm Corto, 9mm Kurz, 9mm Short, 9×17mm ja 9 mm Browning Court. Patruuna kehiteltiin itsepuolustukseen, mutta esimerkiksi sotilasaseissa sen iskuvoima ja läpäisykyky katsottiin heikohkoksi verrattuna tunnetumpaan ysimilliseen, 9 mm Luger-, eli 9mm Para -patruunaan. Vaikka kaliiperi on sama, on patruunoiden pituusero merkittävä; ”Lugerin” kokonaismitta on liki 30 milliä.
Kun .380 Auto lähtee 90-grainisella eli 6-grammaisella JHP-luodilla aseen piipusta 300 metriä sekunnissa ja sen iskuvoima on 270 joulea, niin miedoin 7,5-grammainen ( 116 gr) JHP-luoti lähtee 9mm Lugerin patruunasta 377 metriä sekunnissa ja sen iskuvoima on 533 joulea.
Täysvaippaluodeilla ( FMJ) erot iskuvoimassa ovat vielä suurempia: .380 6-grammainen ( 95 gr) lähtee samaiset 300 metriä sekunnissa ja sen iskuvoima on 275 joulea, kun normiysi 7,45-grammaisella luodilla livahtaa aseen piipusta kyytiä 390 metriä sekunnissa ja sen isku on 570 J.
Onko .380 sitten tehoton patruuna? Varmasti se on miedompi kuin täysmittainen ysi, mutta kokemattomalle ja heikkoraajaiselle ampujalle se saattaa silti olla täysmittaista järkevämpi ratkaisu. Miedompi rekyyli mahdollistaa tarkemmat jatkolaukaukset maaliin – esimerkiksi päällekarkaajaan – siinä, missä täysmittainen patruuna kylläpudottaa kohteen osuessaan, mutta ohi mennessään raskaampi ase saattaa olla hankalammin suunnattava.
Jos puhutaan vain raa´asta energista, eri latauksilla ja luodeilla normi-ysimillinen voi antaa jopa 50-60 % enemmän tehoa kuin lyhyempi serkkunsa.
Luvut perustuvat SAAMIn ( Sporting Arms and Ammunition Manufacturers’ Institute ) eli amerikkalaisen urheiluaseiden ja -ampumatarvikkeiden tutkimusinstituutin selvitykseen; laitosta pidetään puolueettomana laitoksena. On toki todettava, että itse lataamalla lyhyemmän ysin voi saada jopa tehokkaammaksi kuin miedoimmat pitkät ysi-paukut, mutta silloin ollaan jo ampujan turvallisuuden kannalta kriittisessä tilanteessa.
Antti Kauranne
Pyssy & Jahti 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.